Surullist kyllä, Ihmiset on yksinäisii.

Mjees

Aika haikeet fiilikset nyt. Mulla ei vaan oo mitään tekemistä ja on joitaki ihmisii, joita ei oo nähny kesälomalla ollenkaa. :O Oon yrittäny järjestää kaikkee täs samaan aikaan ja nyt on seuraamassa burn out. Mä vaan toivon että se 9.perjantai tulis ja vähän äkkiä. Miten voi olla, että on burn outin partaalla kesälomalla?!

Ihmisist tulee yksinäisii, jos ei oo seuraa, masennuskausii pitkii.

Romahtamaisillaan oma maailma, ei oo mitään muuta ku oma pääkoppa.

Sen, jos ne ymmärtäs, ois ehk parempi puhua ja selvitä.

Mutta mitäs, jos ei oo ketää, yksin istuu kotonaa ja itseensä katsominen hävettää.

Mitäs sitten.

Mikä neuvoks, kun on suruja, eikä yhtään ihmistä auttamas.

Kaikki kehottaa sua vaan jatkamaan, kärsimystä kestämään.

Ja sä jatkat, koko päivä menee surressa, ja sä vaan jatkat.

Miten se elämä tällaseks meni, mietit joka päivä, miten se näin meni.

Puhelimes soi, vastaat ja kaveris huuta, ohoi.

Miksei sua oo näkyny, en oo mitään susta kuullu.

Sulla on kaverit, sulla on meidät.

Tuu viettään iltaa, ja katsoon leffaa.

Toteat, että toki.

Siinä sun elämäntarinas.

Surullist kyllä, Ihmiset on yksinäisii.