We used to be close friends, You used to tell me everything, I used to be happy all the time, But now all that is gone.

Heippa!

Niinku voitte ehkä aavistaa, kyllä, määki oon joutunu syysflunssan uhriks... Ja pahan sellasen. Tää tuli varmaa Blockfesteiltä tai koulusta. Alko tiistaina, sit olin keskiviikon pois koulust. Sit menin takas, sit lähin perjantaina kesken päivää ja nyt tää on taas pahentunu... Ja syy siihen, että miks menin kouluun, vaikka en ollu parantunu kunnolla on se, että meillä on remontti. En jaksa kuunnella sitä poran ääntä ja kolinaa ja meluu ja kaikkee paskaa koko aja. Keskiviikkona en saanu ees nukuttua ku ne alotti aamuseittemältä sen poraamise ja kaike melun. Ja eheeei, toi poraus ei oo mitää tavallista... NO WAY. Se on sellasta kunnon jyystämistä, tonkimista, kaivamista ja mulla loppuu sanavarasto keske. :D MUT OIKEESTI, en oo ikinä kuullu mitään nii kauheeta. Meillä ku on viel aika pieni asunto, ni ei helvetti tääl ei voi olla ton poraamise aikana.

Like you might guess, yup, I've get the fall-flu... And a bad one. I guess, I got this from Blockfest or school. This started on tuesday, then I skipped school on wednesday. After that I went back to school, then I left in the middle of the schoolday and now this have gone worse... And the reason to that, why I went to school, though I wasn't healthy yet, is that we have a renovation at home. I just can't listen to that sound of drill and clatter and noise and all that shit the whole time. On wednesday I couldn't even sleep, because they started that drilling and all the noise at 7am. And nooooo, that drilling isn't the regular drilling... NO WAY. It's like digging, scavenging and I'm running out of words. :D BUT REALLY, I've never heard something so horrible in my life. And we have pretty small appartment, so no way someone can be here during that drilling...

Näillä on menty si tää päivä ja luultavasti huominen... Ja mun uusin löytö on toi Bafucin ! Aaaaah<3 My lifesaver.

Yup, these are my regular things today... And my newest discovery is that Bafucin ! Aaaaah<3 My lifesaver.

Nää sairaspäivät onki sitte menny vaa iPodilla pelatessa...

These sick days have gone by playing with my iPod...

Ja oikeesti musta tuntuu nii hirveeltä, ku oon iha outsideri tän taudin takia. En oo päässy reeneihi, en oo voinu olla kavereide kans, en oo voinu istuu kahvilas ja viettää aikaa. Ei mitään, ei yksinkertasesti mitään. Ja mua raivostuttaa tiettyjen ihmisten tietyt teot. Ja jottei tää menis kokonaa angstin puolelle, ni voin sanoo, että yritän kyllä olla huomaamatta niitä. Se vaan on vaikeeta, kun on kyse parhaista kavereista... En vaan tiä, musta tuntuu ulkopuoliselta, voiko olla siks, että oon just ollu pois aika kaua tän sairaude takia. Vai onks vaan ihmiset muuttunu? Must tuntuu niin epävarmalta ja turvattomalta. Äiti varotti mua tästä...

And really, I feel so awful. And I'm so outsider because of this disease. I haven't been able to train, I can't be with my friends, I can't sit in a café and spend time. Nothing, simply nothing. And I'm furious of certain people's certain actions. And that this doesn't go to a dark angst, I try to look away. But it's kinda hard, when they're my best friends... And I just don't know, but I feel so outsider, maybe because I've been gone so long 'cause this disease. Or are people just changed? I feel so insecure and lost. Mom warned me about this...