Siskoni lähti takaisin Kölniin ja nyt olen onnellinen. En ole kylmäsydäminen, mutta hän vain käy hermoilleni, etten jaksa puhua kauniisti. Myös Kienan ja minun välini ovat pahasti tulehtuneet. Hän ei vain enää puhu minulle ja se jäi vaivaamaan, koska asioita on vielä selvittämättä.
KOULUSSA BIOLOGIAN TUNNILLA
"Jos sieni-infektio on ruskea..." Ai kun tämä on niin selkeää minulle, ei kiinnosta yhtään mitkään sieni-infektiot. Palan halusta selvittää jotain vastauksia! "Mariella, olisiko paljon pyydetty, jos hieman kiinnittäisit huomiota käsiteltävään aiheeseen?" huomauttaa iljettävä biologian opettajamme John. "Joo, olisihan se ihan kohtuullinen pyyntö", totesin vain eleettömänä. "Hyvä, en haluaisi lähettää sinua rehtorin kansliaan."
Koulussa ei tapahtunut paljoakaan. Pääsin jo yhdeltä, joten menin kentälle pelaamaan käsipalloa. Siellä odottivat kaverini Lisa, Henriet ja Marcus. Löntystin vain heidän luokseen ja Lisa huomasi heti, että minua vaivasi joku. "Aloitetaanko?" Marcus kysyi innokkaana. "Joo, kohta", vastasin. Kävelin penkille painavin askelin, istahdin ja aloin vaihtaa kenkiä. Shortsit minulla oli alla jo. Myöskin paita. "Onko jokin hätänä?" Lisa istahti viereeni ja kysyi. "Ei tässä mitään. Stressiä vain", tokaisin. "Äläpäs yritä huijata minua! Kyllä minä sinut tunnen, Mariella!" Lisa huudahti veikeänä. "No, selvä selvä. Kiena on muuttunut ihan oudoksi viime aikoina. Enkä usko, että se johtuu siitä pienestä riidasta, joka meillä oli. En vain ymmärrä tätä tilannetta ollenkaan!" sanoin surkeana. "Tiedän! Mekin olemme huomanneet Kienan kummallisen käyttäytymisen. Hän ei ole käynyt täällä kentällä ollenkaan ja jos on vaivautunut tulemaan, hän ei jaksa liikkua ollenkaan!" Lisa selitti ihmeissään. "Mennään", sanoin, kun olin saanut kenkäni sidottua. "Mikä teillä kesti?" Marcus kysyi. "Oli vähän ongelmia nauhojen kanssa", sanoin. "Jaa, no aloitetaan sitten!" Marcus huudahti.
Käsipallon jälkeen kävelin Henrietin kanssa kotiin samaa matkaa. "Kaikki tietävät, mitä tapahtui sinun ja Kienan välillä", Henriet yhtäkkiä sanoi. "Mitä? Eihän se ollut kuin naurettava riita. Mitä juoruamista siinä on?" sanoin ihmeissäni. "No kysyin Kienalta siitä ja hän sanoi, että olit lyönyt häntä ja heittänyt kaljapullolla", Henriet sanoi hämmästyneenä. "MITÄ!? En minä mitään sellaista ole tehnyt! En minä ole väkivaltainen!" sanoin raivostuneena. "No sitä minäkin ihmettelin", Henriet vastasi. "Miksi hän niin olisi sanonut?" totesin Henrietille. "En todellakaan tiedä. Mutta tässä on taloni, jutellaan huomenna lisää!" Henriet tokaisi ja halasi minua. "Joo, heippa", sanoin. Mitä ihmettä? Miten joku voi olla noin häijy? Olen todella hämmästynyt. Nyt olen ihan kujalla. Tipuin kärryistä jo aikaa sitten. Jos Kiena suostuisi puhumaan minulle, voisimme selvittää tämän sekasotkun. Nyt olin kotini edessä. Ei huvittaisi mennä sisälle, mutta on pakko, koska minulla on nälkä. Huomenna minun on pakko saada jutella Kienan kanssa. Aivan pakko.
