Calm Wind + Cupcakes!

Ja nyt mulla on ihana tunne. Tuuli puhaltaa ikkunasta ja on lämmin. <3

Asiaaan, oikeestaa mulla ei ees ollu mitää asiaa, mitää tärkeetä :D

No mut voin varmaankin julkasta tässä ton yhen reseptin, jonka bongasin Demistä. Ja sinne Demiin tän oli lähettäny nimimerkillä Suklaajuoppo.

Valkosuklaa-mustikkamuffinssit

Aineet:

3 dl juoksevaa margariinia tai 150 g voita sulatettuna

2 dl sokeria

3 munaa

2 tl leivinjauhetta

2 tl vanilliinisokeria

4½ dl vehnäjauhoja

2 dl maitoa

150 g valkosuklaata

3 dl mustikoita

1. Vaahdota sokeri ja rasva. Lisää joukkoon munat ja vatkaa.

2. Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää jauhoseos taikinaan ja vatkaa.(tarvitaan jo vähän habaa ;D)

3. Murskaa valkosuklaa pieniksi lohkoiksi, lisää ne ja maito taikinaan.

4. Kääntele lopuksi mustikat varovasti joukkoon.

5. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista uunissa keskitasolla 200 asteessa, noin 15 min.

Kuorrutus

Aineet:

150 g pehmeää voita

150 g tomusokeria

muutamia mustikoita

2-3 tl vettä

1. Vatkaa voi ja tomusokeri sähkövatkaimella pehmeäksi vaahdoksi.

2. Lisää joukkoon murskatut mustikat antamaan väriä.

3. Lisää joukkoon 2-3 teelusikallista vettä. Vatkaa seos tasaiseksi.

4. Levitä kuorrute JÄÄHTYNEIDEN muffinssejen päälle. Lisää halutessasi päälle myös nonparelleja. (Jäähdytä muffinssit kunnolla, koska muuten kuorrute sulaa ja siitä ei tule sitten mitään ;D!)

Kuorrutusta. Nams ! Varo, ettet jää koukkuun :D

Valmiit muffinssit !

Noista tuli siis tosi hyviä, varsinki kun ne ei ollu just uunista tulleita, niin se valkosuklaakin maistu enemmän siinä.

EHDOTTOMASTI SUOSITTELEN

Any comments? Or no comments?

Heeijsa!

Eli viisaana ihmisenä olen tässä miettinyt, että mitä se kommentointi oikeesti on? Koska mulle ei tuu lähes koskaan kommentteja, vaikka kommentoin itse muiden tekstejä. Johtuuko se siitä, että mun teksteissä ei ole mitään kommentoitavaa vai onko liikaakin puutteita? Se vaan on aika ihmeellistä, että vaikka itse kommentoisi, en nyt tarkota mitään ylinmaallistakehumista. Vaan kyllä mää ainakin kommentoin mielipiteeni ja sen voi mulle suoraan sanoa, jos ei halua kuulla mun mielipidettä. Itse olisin halukas kuunteleen toisten mielipiteitä mun blogista, teksteistä ym. En kuuntele haukkumista, vaan kritiikkiä, joka on esitetty fiksusti.

Liikaa vaadittu?

P.S. Kun kerroin edellisessä postauksessa siitä uudesta Stadin matkasta.

Niin, sain varmistuksen. Ja. Me ollaan lähössä ! :)

Oon taas innoissaa, koska mä rakastan shoppailua ja kaupungilla oloa !

Ja vielä lupaus tähän loppuun...

Lupaan tehdä postauksen heti seuraavana päivänä siitä matkasta ja mahdollisista ostoksista. Koska toi edellinen ehkä hitusen viipyi ;D

Shine, You Glow

Toinen teksti tähän heti perään, ku on ollu vähän taukoo :D

Tänään oltiin äiten kanssa Lielahdes, ku Intersportissa oli räjähdysalennukset, ainaki mainoksen mukaan :D Ja mulle oli tarkotus löytää uudet koriskengät. Ja ne on tosi kalliita, harvoja saa alle sadan euron. :/

Kyllä sieltä ne kengät löytyi, ja juomapullo kans xD

Nike-kengät, Intersport, 135€, 109€

Nää oli tosi mukavat jalassa, pehmeet. En usko, että tulee ees rakkoja. Noi on siis Niken. Ku ne mun edelliset oli And1-merkkiset. Ne edelliset koriskengät, jokka mulla oli. Ne ei ollu hirveen kestävät, meni rikki kantapääst se kangas. Toivottabasti nää Niken ois nyt paremmat. :)

Muita mukaan tarttuneita ostoksia!

Icepeak-toppi, Prisma, n. 12,95€

Villatakki, Gina Tricot, 19,95€, 9,95€

Gussaci-laukku, Laukku ja Nahkatavaraliike, 39,95€, 31,95€

PLUSSA! Labello Glamorous Gloss Pink Sugar, 3,69€
 Kalliin hinnan takia hieman miinusta. Miinusta myös siitä, että kun kiilto lähtee ja kosteus on imeytynyt, niin huulet ovat taas kuivat. Mutta nyt kun käytin pari kertaa, niin huulet jäivät jopa pehmeiksi. Kosteuttaa huulia, jättää niihin hienoisen kiillon. Sellasen arkeen sopivan. Tuoksuu trooppisille hedelmille, eksoottinen tuoksu. Plussana myös suojakerroin, joka on 15. Myös UVA- ja UVB-suoja (en tie mitä ne on, mutta varmaa iha hyvä xD).

SUOSITTELEN

Nyt yritän kirjotella tiheemmin.

Kiitos ja hyvää yötä !

Stadin huuma

Heeijps!

Kuten otsikosta huomaa, niin Helsinki Cityyn liittyy tää teksti. Ja eihän se nyt niin iso juttu ollu, mutta olin innoissaa. Ku en oo ikinä ennen käyny siellä sillain vapaa-ajalla, ni olihan se aika mahtava reissu! 

Siellä tuli siis käytyä 8-9.6.

Olin siellä siis isoveljen kanssa ja yövyttiin Radisson Sas Blue Seaside-hotellissa, joka oli aika huikee. Siel oli iha himo iso aamiaisbuffetti ja se huone oli tosi LAAAARGE hotellihuoneeks :D Mutta näistä kuvista ei sitä varmaan hirveen hyvin saa selväks...

No vois sanoo, että on merinäköala :D

Sitten tosiaan kun saavuin junalla Helsinkiin, niin menin siitä sitten suunnistamaan Forumiin. Ja se oli niin iso, etten eka tajunnu, että seisoin sen edessä. Katoin ylös ja oho, siinähän se Forumin kyltti onkin ! Sinne siis shoppailemaan.

Kiersinkin varmaan kaikki kaupat, kunnes lähdin Kamppiin. Siellä mä en oikeen tajunnu eka, että missä ne kaupat on. Seurasin vaan ihmisjoukkoo ja oho päädyinki johonki bussiasemalle vai mikäseoli. :D Sit katoin, jaaha taas kyltti tossa, jossa luki, että kaupat yläkerrassa -.- Olin jotenki tosi sokee :D Mut siellä Kampissakin ku kiersin kaikki kaupat, ni en tykänny siitä yhtä paljo kun Forumista. Forumissa oli jotenki tosi sillee iisii ;)

 Ei enempää "maisemakuvia" tai mitää muuta, ku kaikki varmaa tietää millane Hesa on ;D

Käytiin muuten kattoon Avatar Tennispalatsissa. Oli sillee iha jees, ku ennen sitä lähettii kävelee Amarilloo syömää jonnekki tosi kauas. Ja sit mahat täynnä juostiin sinne leffaa, että kerittii. Siitä käveltiin hotellille ja suihkuu ja sit nukkuun.

Mornin'

 Heräiltiin siinä joskus kasin, puol ysin maissako se oli. Siitä lähettii aamiaselle, siel oli kaikkee! Murojaki varmaa viittä erilaista. Ja kaikkee noita lämpimii ruokiiki, pekonia, nakkeja kaikkee mahollista! Että pitäs sieltä löytää nirsoimmankin ruokailijan jotain ittellensä. :)

Isoveli lähti koulutukseen ja mä jäin viel sinne hotellihuoneeseen. Lähin sieltä joskus puol kahentoista maissa, ku piti kahelttoist luovuttaa huone.

Afternoon

Oli aika helppo reitti sieltä hotellilta keskustan kauppoihin. Ja tietenkin, mä eksyin. Mutta vaan hetkellisesti! Se oli vaan isoveljen ohje. "Kävele suoraan ja käänny Kantiksen kohalla." Muttakun mää luulin, että olin väärällä tiellä, niin käännyin liian aikasin ja vielä väärään suuntaan :D No mutta tulipa extrakävelyä, ku lopulta päädyin Kamppiin. En muistaakseni ostanu sieltä mitään. Joten lähdin Forumiin. Ajattelin myös käydä tsekkaamassa noi keskustankin kaupat. Siellä oli kyllä aika samat, ku Forumissakin. Joten takasin Forumiin ! ;)

Evenin'

Isoveli soitti, että tavataan siellä Forumissa ja mennään syömään Steak Houseen ennen lähtöö. No mä venasin siellä ja si ku se tulee, ni se oli käyny varaa jo junaliput. Sit tilattiin ruoat, odotettiin. Sit tuli vähän kiire ja mä jouduin syömää kymmenes minsas pihvin, ranskalaiset ja salaatin + juoman! Se oli mun nopein ateria ikinä! Sen jälkee puolijuoksua juna-asemalle, kerittiin ihan hyvin. Jäi jopa kaks minsaa lisäaikaa ! :D Tultiin sillä kakskerroksisella InterCityllä takasi Tampereelle. Bussilla vielä kotiin. Menin melkeen heti nukkuun, kun se junamatka oli ollu nii väsyttävä. Aika ihme muuten, ei ollu juna myöhässä, kun menin Stadii. Eikä sillonkaa kun tultiin takasi. :O

Ostokset!

Laukku, Mic Mac, 29,90€ munsuosikki!

Paita, Gina Tricot, 14,90€

Paita, H&M, 14,95€

Mulla jäi hei jopa rahaa sieltä! Huimat 20€. Se on harvinaista!

Oli tosi kiva reissu, uusikskin vois ottaa joku kerta.

Itseasiassa olis tässä suunnitteilla uus reissu Helsinkiin, 9.7 perjantaina. Sehän on mun nimipäivä, eli se ois niiku mun nimpparireissu, ku ei sitä kummemmin juhlita. Stadikaveriks ois lähössä Salla :)! Toteutumassa oiskin tää reissu, mutta pari yksityiskohtaa pitää vielä suunnitella.

Jos joku jaksoi lukea tämän hirmuisenpitkän tekstin, niin hyvä! :)

Now Playing:

Big Boi: Shutterbug

Semisti.....

Morjee Morjee.

Lopetin nyt ainakin väliaikasesti ton kesäpätkiksen kirjottamisen, koska huomasin, että kukaan ei lue sitä :D

Tänään, tai no äsken, tuli semmonen semivitutus. Ja en ala sitä laajemmin selittelemään, koska se liittyy koriksee ja mä en halua, että meiän joukkuelaiset suuttuu siitä ;) Ei siis mitään haukkumista, mutta tää tilanne on tosi vaikea, ja selitän kyllä, jos joku haluaa, mut se on vaan niin monimutkasta...

Nää on nyt vaan niitä aikoja, kun on paljon ongelmia, mutta sitten niistä selvitään ja elämä jatkuu. :) Yritän joo ajatella positiivisesti...

Tää oli nyt tällänen lyhyt postaus, ku mulla on sillee vähä kiire, ni en kerkee kuviakaa siirtää kamerasta.

Kyllä se siitä

Now Playing:

Lloyd ft. Lil Wayne: Pusha

Väkivaltaisia valheita

Siskoni lähti takaisin Kölniin ja nyt olen onnellinen. En ole kylmäsydäminen, mutta hän vain käy hermoilleni, etten jaksa puhua kauniisti. Myös Kienan ja minun välini ovat pahasti tulehtuneet. Hän ei vain enää puhu minulle ja se jäi vaivaamaan, koska asioita on vielä selvittämättä.

KOULUSSA BIOLOGIAN TUNNILLA

"Jos sieni-infektio on ruskea..." Ai kun tämä on niin selkeää minulle, ei kiinnosta yhtään mitkään sieni-infektiot. Palan halusta selvittää jotain vastauksia! "Mariella, olisiko paljon pyydetty, jos hieman kiinnittäisit huomiota käsiteltävään aiheeseen?" huomauttaa iljettävä biologian opettajamme John. "Joo, olisihan se ihan kohtuullinen pyyntö", totesin vain eleettömänä. "Hyvä, en haluaisi lähettää sinua rehtorin kansliaan."

Koulussa ei tapahtunut paljoakaan. Pääsin jo yhdeltä, joten menin kentälle pelaamaan käsipalloa. Siellä odottivat kaverini Lisa, Henriet ja Marcus. Löntystin vain heidän luokseen ja Lisa huomasi heti, että minua vaivasi joku. "Aloitetaanko?" Marcus kysyi innokkaana. "Joo, kohta", vastasin. Kävelin penkille painavin askelin, istahdin ja aloin vaihtaa kenkiä. Shortsit minulla oli alla jo. Myöskin paita. "Onko jokin hätänä?" Lisa istahti viereeni ja kysyi. "Ei tässä mitään. Stressiä vain", tokaisin. "Äläpäs yritä huijata minua! Kyllä minä sinut tunnen, Mariella!" Lisa huudahti veikeänä. "No, selvä selvä. Kiena on muuttunut ihan oudoksi viime aikoina. Enkä usko, että se johtuu siitä pienestä riidasta, joka meillä oli. En vain ymmärrä tätä tilannetta ollenkaan!" sanoin surkeana. "Tiedän! Mekin olemme huomanneet Kienan kummallisen käyttäytymisen. Hän ei ole käynyt täällä kentällä ollenkaan ja jos on vaivautunut tulemaan, hän ei jaksa liikkua ollenkaan!" Lisa selitti ihmeissään. "Mennään", sanoin, kun olin saanut kenkäni sidottua. "Mikä teillä kesti?" Marcus kysyi. "Oli vähän ongelmia nauhojen kanssa", sanoin. "Jaa, no aloitetaan sitten!" Marcus huudahti.

Käsipallon jälkeen kävelin Henrietin kanssa kotiin samaa matkaa. "Kaikki tietävät, mitä tapahtui sinun ja Kienan välillä", Henriet yhtäkkiä sanoi. "Mitä? Eihän se ollut kuin naurettava riita. Mitä juoruamista siinä on?" sanoin ihmeissäni. "No kysyin Kienalta siitä ja hän sanoi, että olit lyönyt häntä ja heittänyt kaljapullolla", Henriet sanoi hämmästyneenä. "MITÄ!? En minä mitään sellaista ole tehnyt! En minä ole väkivaltainen!" sanoin raivostuneena. "No sitä minäkin ihmettelin", Henriet vastasi. "Miksi hän niin olisi sanonut?" totesin Henrietille. "En todellakaan tiedä. Mutta tässä on taloni, jutellaan huomenna lisää!" Henriet tokaisi ja halasi minua. "Joo, heippa", sanoin. Mitä ihmettä? Miten joku voi olla noin häijy? Olen todella hämmästynyt. Nyt olen ihan kujalla. Tipuin kärryistä jo aikaa sitten. Jos Kiena suostuisi puhumaan minulle, voisimme selvittää tämän sekasotkun. Nyt olin kotini edessä. Ei huvittaisi mennä sisälle, mutta on pakko, koska minulla on nälkä. Huomenna minun on pakko saada jutella Kienan kanssa. Aivan pakko.

Siskoni on jetteiso idiootti!

En vain kestä siskoani! Hän oli ollut viikonlopun jossain Amerikassa surffaamassa, hän harrastaa surffausta ja se on melko kallista, jos ostaa oikeat välineet. Nyt hän tuli kotiin ja kehuskeli sillä, että oli saanut jonkun rahastipendin hienosta surffausnäytöksestä. Ketä kiinnostaa?! Hän saa niitä koko ajan! Miten minä sitten? En ole itsekäs, mutta arvatkaapa mitä siskoni sanoi minulle. "Äiti ja isä varmaan arvostaisivat sinua enemmän, jos harrastaisit jotain arvostettavaa lajia...". Vastasin: "No onko joku surffaus sitten joku arvostettu laji vai?". "No näköjään on, koska isä ja äiti ovat ylpeitä minusta. Toisin kuin sinusta. Se nyt vain on totuus, tottelisit isää ja alkaisit harrastamaan jalkapalloa!" hän tiuskaisi. "Luuletko oikeasti, että minä välitän? Tykkään käsipallosta ja en jaksa riidellä siitä joka kerta kun tulet käymään. Hyvä vain kun asut siellä Kölnissä, eipähän tarvitse kestää arvostelujasi!" huusin itkuisena ja juoksin huoneeseeni. Paiskasin oven niin kovaa kiinni, että äiti ja isä pelästyivät ja tulivat paikalle. "Kulta, mikä sinulle tuli? Tule pois nyt, kerrankin Amorie on täällä vierailemassa!" äiti yritti suostutella. "Niin, tulepas nyt pois sieltä, äläkä pilaa mukavaa perhe tilaisuutta", isä selitti oven takana ja koputti. "En jaksa tulla. Minulla on huono olo", valehtelin. "Voi kulta pieni! Pitääkö mennä lääkäriin? Onko se jotain vakavaa? Meillä on kyllä särkylääkkeitä", äiti panikoi. "Ei Mariella mitään sairaalaa tarvitse! Ihan kunnossa se on. Älä nyt ylireagoi!" isä sanoi äidille. "Haluan vain olla rauhassa, lepään vain, niin eiköhän se kipu mene pois. Ei tämä ole mitään vakavaa..." valehtelin taas. "Selvä, kulta. Sanot vain, jos tarvitset jotain", äiti huokaisi.
He lähtivät alakertaan. Jättivät minut kerrankin rauhaan. Vihdoinkin. Nousin istumaan sängylläni ja katsoin ulos ikkunasta. Siellä oli vihreää, perhoset lentelivät, kunnes ikkunaani kopsahti kivi. Siellä oli paras kaverini Kiena, hän on puolalainen. "Tule ulos, mennään kentälle!" hän huudahti. "En voi nyt", tokaisin. "No miksi et? En jaksa mennä kotiinkaan, kun poljin tänne asti jo tällä surkealla pyörällä!" Kiena naurahti. "Perheongelmia... Amorie tuli takaisin", sanoin vaikeroiden. "Voi ei. Saitko taas kuulla hänen arvosteluaan ja väheksyntää?" hän kysyi uteliaana. "Kyllä sain. En vain jaksa kuulla harrastuksestani joka kerta, kun hän tulee käymään. Se on niin raivostuttavaa!" huusin jo puoliääneen. "Voi sinua. No tule ulos, niin voidaan jutella. Mennään ostamaan vaikka jäätelöt!" hän hyppi innosta. "Usko nyt jo. En ole tulossa!" tiuskaisin. "Okei okei, anteeksi! Menen tästä sitten, ilmoittele, kun olet selvinnyt perhekriisistäsi ja jaksat taas puhua kaverillesi", hän sanoi ja lähti hämmästyneenä. Hienoa, Mariella! Nyt olet suututtanut parhaan kaverisikin, oikein hienoa! Miksi tämä kaikki nyt menee väärin? Menisi jo se Amoriekin takaisin sinne Kölniin tai lähtisi vaikka takaisin Amerikkaan surffailemaan sen surkean lautansa kanssa!

MAANANTAINA KOULUSSA

Se on sitten semmonen asia, että minun pitää pyytää Kienalta anteeksi käyttäytymistäni. En usko, että hän siitä hirveästi pahastui.
Astuin koulun pihaan ja siellä Kiena oli, heilutin hänelle, mutta hän kääntyi pois. Ehkä hän ei nähnyt minua. Kävelin lähemmäksi. Askel askeleelta lähemmäksi. Lopulta olin Kienan takana. "Moi, minulla olisi vähän asiaa sinulle, Kiena", sanoin epäröiden. "Jaa", hän vastasi tylysti. "Niin, että kun..." sönkkäsin. "Minua ei kiinnosta, mene pois, jos sinulla ei ole muuta asiaa", hän katsoi minua kylmin silmin. Olin hämmästynyt, alahuuleni värisi. Silmäni kostuivat, mutta pidättelin itkua. "Mitä tarkoitat Kiena?" kysyin. "Sitä vaan, että en jaksa puhua kanssasi. Ymmärrätkö? Capish?" hän tiuskaisi, eikä edes katsonut minua. "Ai jaa. No minä menen sitten pois. Nähdään vaikka ruokavälkällä", sanoin vain ilmeettömänä. "Tai sitten ei", Kiena tokaisi. Kävelin kauemmas. Askel askeleelta kauemmas. Vilkaisin Kienan suuntaan. Huomasin, että hän oli Ringissä. Rinki on koulumme kovisten ympyrä, jossa välitetään marihuanaa ja tupakkaa. Ymmärsin vähitellen. Toisaalta en. Yhtäkkiä katseeni suuntautui koulumme suurimman koviksen Mandon suuntaan. Hän ojensi Kienalle jotain. En nähnyt mitä se oli, vaikka siristin silmiäni. Olikohan se tupakkaa? Miksi Kiena käyttäytyy tällä tavoin? Minulla on monta kysymystä, eikä yhtään vastausta.

ILLALLA KOTONA

Lysähdin yläkerran sohvalle. Amorie oli jo onneksi lähtenyt. Viikonloppu oli yhtä painajaista. Varsinkin sunnuntai, silloin kaikki meni pieleen.. Tänään koulussakin oli hirveätä. Enkä vieläkään saanut selville, mitä Kiena sai Mandolta. Minulla on kuitenkin epäilykseni.

"Kultaa missä olet? Tulimme kotiin jo nyt ja ajattelimme..."  äiti huuteli ja kipusi samalla yläkertaan katsomaan, missä olen. "No, tuohon sohvalle se nyt on nukahtanut. Varmaan ollut siellä?"`äiti kysyi isältä, kun he huomasivat minun nukahtaneen sohvalle. "No mistä minä sen tietäisin!? Ehkä siksi, että hänestä ei ole kasvanut kunnollista tytärtä niin kuin Amoriesta! Lastenkotiin Mariella joutuisi!" isä huusi täyttä kurkkua. Olin puoliksi hereillä ja kuulin kaiken, mitä isä sanoi. Pelästyin aivan kamalasti, kun isä mainitsi lastenkodin. "Kulta! Älä nyt tuollaisia puhu! Herätät prinsessamme, eikä hänen tarvitsekaan olla samanlainen kuin Amorie. Amorie on muutenkin kasvanut huimaa vauhtia, hän oli aivan erilainen kuin Mariella. Jos et olisi niin negatiivinen, arvostaisi Mariellakin sinua enemmän", äiti sanoi hiljaa isälle halveksuvasti. "Ole sinä hiljaa! Mariella ei arvosta minua siksi, koska sinä olet kääntänyt hänet minua vastaan!" isä raivosi vieläkin kovempaa. "Menen nukkumaan, hyvää yötä vain!" isä tiuskaisi ja lähti kävelemään kylpyhuoneeseen raskain askelin. "Voi tuota sinun isääsi, hän ei vain ymmärrä, että olet erityinen lapsi. Hyvin erityinen", äiti kuiskasi ja toi peiton päälleni. Äiti käveli pois, kääntyi vielä minuun päin ja huokaisi. Mietin itsekseni, että mitä äiti tarkoitti ilmaisulla "erityinen lapsi". Mikä erityinen? Miksi näitä kysymyksiä pullahtelee mieleeni koko ajan lisää ja lisää? Mihinkään en löydä vastausta ja olen aivan yksin ongelmieni kanssa. Missä vastaukseni ovat? Ei, nyt lopetan kysymyksien kehittämisen! Alan etsimään vastauksia.

Tälläinen olen, minä ja perheeni...

Heijjjjjjjssan !

Alotan nyt kirjottaan tarinaa, ja jokaisessa blogitekstissä, jonka julkasen, on jatkoa tästä tarinasta.

Lukekaa otsikko tarkkaan, koska siinä on vähän paljastusta tulevasta kertomuksesta :) (perustuu löyhästi tositarinaan) Uskon myös, että tää tarina kestää suurimman osan kesästä. Tämmönen niinku kesäpätkis :D

Kommentoida toki saa ;)!

Hei, nimeni on Mariella. Olen 14 vuotias ja asun melko suuressa kaupungissa Saksassa. Minä ja perheeni, emme ole saksalaisia synnynnäisesti, vaan äitini Vanessa on kotoisin Bahaman saarilta. Kun taas isäni Louis on kotoisin Ranskan pikkukylästä, en edes muista sen nimeäkään! No mutta, minulla on isompi sisko Amorie, ja kyllä hänen nimensä on kreikkalainen, mutta äiti ja isä eivät ole kertoneet minulle syytä tähän valintaan... No kuitenkin Amorie on jo 25 vuotias ja asuu omassa asunnossaan Kölnin keskustassa, vaikka minä ja muu perhe asumme Düsseldorfissa. Düsseldorf ja Köln ovat vierekkäisiä kaupunkeja, mutta silti se tuntuu niin kaukaiselta. Hän ei kai kestänyt meitä, tai no minua lähinnä, olen varmaan ärsyttävin pikkusisko maailmassa! Minulla ei kuitenkaan ole enempää sisaruksia, eikä myöskään lemmikkejä. Halusin kyllä kissan, mutta äiti sanoi, että se on vaaraksi luonnolle, jos ottaa kissan lemmikikseen. En ihan ymmärtänyt hänen kantaansa, oikeastaan olin ihan kujalla. Isäkin hämmästeli, että mitä äiti nyt taas kerran höpisee.

Voisin tässä kertoa vaikka samalla harrastuksistani. En harrasta seurassa varsinaisesti mitään. Muuten kyllä tykkään liikkua ja tehdä kaikenlaista, kokeilla eri lajeja ynnä muuta. Vahvaksi suosikikseni on ponnahtanut käsipallo. En tiedä mistä moinen innostus tähän lajiin, mutta se on aivan mahtavaa! Kaiken lisäksi se kehittää montaa eri taitoaluetta, hyppyä, heittoa ja juoksua. Melkein kuin koripallossa, mutta se ei ollut oikea laji minulle, koitin sitä kyllä, mutta se vain jäi. Olen yrittänyt harrastaa käsipalloa myös seurassa, mutta en ollut tarpeeksi hyvä, valmentajat pettyivät ja isäni sanoi, että minun pitäisi vaihtaa lajia... Hän sanoi, että jalkapallo on mahdollisuuksien viidakko, siellä voi päästä huipulle asti ja joukkueita on paljon, joista valita. Onhan jalkapallo suosituin laji Saksassa... No, äiti oli taas kerran ihan eri mieltä asiasta. Hän sanoi, että pitäisi aloittaa joku tanssi tai jooga, niissä mielenterveys kehittyy, koska minulla on kuulemma ruuveja löysällä päässä. Huokasin. Perheeni ei näytä tukevan minua yhtään. Ihan sama! Pelaan sitten kavereitteni kanssa, jos ei muita tukijoita ole! Selvä, asia loppuun käsitelty! Isällä ja äidillä ei ole mitään sananvaraa tässä asiassa. Piste.